Esko Repo, Piirin kevätkokousen avauspuhe 12.4..08 Enonkoskella
13.04.2008
Hyvä KD:n puolueväki Etelä-Savosta ja arvoisa kansanedustaja
sekä Enonkosken kunnanjohtaja.
Tervetuloa tähän kokoukseen, jonka yhteydessä saamme myös viettää pienimuotoista puolueemme 50-vuotisjuhlaa alueellamme. Puoli vuosisataa on varsin pitkä aika, erään laskutavan mukaan kaksi sukupolvea. Kuluneina vuosikymmeninä ovat monet henkilöt aktiivisesti tuoneet yhteisten asioiden hoitoon ja päätöksentekoon kristillisen uskon tuoman ihmiskäsityksen ja lähimmäisenrakkauden näkökulman. Elämä sinänsä on arvokas ja ainutlaatuinen. Ei ole kahta samanlaista ihmistä maailmassa. Jokainen on arvokas ja "sangen hyvä" Jumalan kätten tekona.
Tänään katsomme kuitenkin tulevaisuuteen.
Meillä on monesti suuri kiusaus jäädä kiinni menneisyyteen, joko muistelemaan sitä "lämmöllä" tai surkuttelemaan menneisyyden kurjuutta. Se mitä elämässämme on takanpäin, on otettava vain elämänkokemuksena ja oppina tulevaisuuden toimintaan ja elämään. Se mikä on ollut väärin ja syntiä on anteeksiannettu ja uskottava myös anteeksi saaduksi. Jumalan anteeksiantamushan merkitsee sitä, että se mitä on ollut, on kokonaan pois pyyhitty, niin kuin sitä ei koskaan olisi tapahtunutkaan.
Tulevaisuus on tuntematon: Me voimme sitä ajatella, valmistautua siihen ja tehdä suunnitelmia huomista varten
Kunnallisvaalit.
Me polittisena puolueena olemme valmistautumassa ensi lokakuussa pidettäviin kunnallisvaaleihin. Ensimmäinen tehtävämme kotikunnissamme on huolehtia siitä, että jokaisessa Etelä-Savolaisessa kunnassa on KD:n asettamia ehdokkaita. Tämä merkitsee samalla sitä, että niissä kunnissa, joissa ei ole KD:n osastoa, se osasto, jonka alueeseen osastoton kunta kuuluu, huolehtii siitä, että KD:n asettamaa ehdokasta voidaan sielläkin äänestää.
Ehdokkaiden etsiminen on parhaillaan käynnissä. Olkaa rohkeita kysymään sopivaksi katsomaanne henkilöä tehtävään. Ei ole syytä arkailla. Minulla on se käsitys, että on monia sellaisia naisia ja miehiä, jotka ovat valmiit tulemaan mukaan, kunhan häntä pyydetään mukaan. Ei monikaan rohkene itse tulla tarjoutumaan ehdokkaaksi.
Jokainen osasto joutuu itse ratkaisemaan sen, mikä on paras tapa mennä vaaleihin, onko se vaaliliitto vai yksin omalla listalla.
Joukko ikääntyy ja monissa osastoissa on jo puutetta toimihenkilöistä. Tämän ei kuitenkaan tule meitä lamauttaa. Kutsutaan uusia mukaan. Tiedän, että monien on vaikea syystä tai toisesta sitoutua, mutta emme anna sen itseämme estää toimimasta. On hyvä pitää kirkkaana mielessä se tosiasia, että aina jotkut näitä meidän yhteisiä asioita hoitavat. Keiden me haluamme olla päättämässä siitä, miten kotikuntamme asioita hoidetaan, mitkä arvot päätöksiä ohjaavat.
Onko yksilö tärkeä?
Perjantai-illan TV uutisissa Oslosta Tapio Vestinen totesi Norjan sosiaalidemokraateista, että he tasa-arvon nimissä ovat olleet viemässä asioita "tasapäistämiseen". Sanoisin, että tuohon "Norjan malliin" on Suomenkin vastaava puolue ollut asioita viemässä. Meidän on kohdattava jokainen ihminen yksilönä. Arvostettava hänen yksilöllisyyttään ja sellaisena kuin hän on. Tasa-arvo ei sulje pois yksilöllisyyttä. Me olemme erilaisia. Meidän tarpeemme ja lahjamme ovat yksilöllisiä. Tasapäistäminen on erityisen tuhoisaa koulutuksen järjestämisessä, eikä se ole hyväksyttävää muuallakaan palvelutuotannossa ja ihmisiä kohdatessa.
