Hallitus on päättänyt vaalipiiriuudistuksesta jossa Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan sekä Etelä-Savon ja Kymen vaalipiirit yhdistetään. Tämä ratkaisu ei ole paras mahdollinen. Edellisellä eduskuntakaudella hyväksytty mutta jota SDP ei hyväksynyt olisi ollut oikeudenmukaisempi ja vaalipiirit olisivat säilyneet ennallaan. Mikä tästä ratkaisussa herättää epäilyksiä. Ensinnäkin kolme maakuntaa Savot ja Pohjois-Karjala tekevät paljon yhteistyötä, kuuluvat samaan lääniin. ELY- ja AVI - keskusten toiminta-alue on näiden vaalipiirien kokoiset. Joensuun Yliopisto-opetus on myös samalla alueella toimivaa. Myös EU:n tukialueet ovat näiden vaalipiirien alueella samat. Nyt ovat kolmen vaalipiirin kansanedustajat voineet ajaa yhteistä Itä-Suomen etua.

Tulevaisuudessa kun kuntauudistus, miten se toteutuu, tuo oman mausteensa tähän keitokseen. Tuolloin maakuntien säilyminen tulee uhatuksi tai niiden merkitys kasvaa riippuen kuntarakennemuutoksesta. Jos päädytään 70 - 100 kuntaan on maakuntien kohtalo vaakalaudalla. Tätä parempi ratkaisu olisi maakuntien kokoiset sosiaali- ja terveyspiirit joihin päättäjät valitaan vaaleilla. Tällöin kuntaliitoksiin ei olisi niin paljon tarvetta tai niitä ei tarvittaisi ollenkaan. Pakko ei ole se jolla saadaan toimivia ratkaisuja eikä rajojen siirtäminen tuo sellaisenaan juurikaan säästöjä. Useat kunta-alan asiantuntijat ovat tyrmänneet tämän selvityksen ehdottaman ratkaisun se kaventaa paikallisdemokratiaa, aikaa myöten palvelut keskittyvät keskuksiin, harvaan asutusta osasta kuntaa vakituinen asutus vähenee. Myös erityistiedon kuten maanviljelyksen asiantuntemus voi kadota josta voi seurata pahimmillaan sellaisia säädöksiä jotka uhkaavat maatalouden harjoittamista. 

Oliko tässä vaalipiiri uudistuksessa mitään hyvää?  Vaalien äänikynnys laskee vähintään puoleen siitä millä viime vaaleissa Etelä-Savon vaalipiiristä sai kansanedustajan. Toinen joka varsinkin Etelä-Savossa on pienimmät puolueet tarvinneet vaaliliittoja saadakseen kansanedustajan. Viime vaaleissa Pohjois-Karjalassa myös maan suurin puolue tarvitsi vaaliliiton saadakseen kansanedustajan. Vaaliliittojen tarve poistuu kun omalla listalla on pienempienkin eduskuntapuolueiden mahdollista saada kansanedustaja.
Jonkinmoinen uhka on alueen laajuus, onko ehdokkailla varaa tehdä vaalityötä kokoalueella. Täytyy olla myös laajemmin tunnettu jotta on mahdollista tulla valituksi.