Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvät isänmaan ystävät,

tänään juhlimme Suomen itsenäisyyden 96-vuotispäivää. Marraskuussa 1917 eduskunta päätti ottaa korkeimman vallan käytön omiin käsiinsä ja irrottaa Suomen Venäjän hallinnasta. Kuudentena päivänä joulukuuta 1917 eduskunta hyväksyi porvarillisten ryhmien itsenäisyysaloitteen äänestyksessä, äänin 100 puolesta – 88 vastaan. Aloitteen hyväksymisellä eduskunta julisti Suomen itsenäiseksi valtioksi. Tällä päätöksellä Suomen kansa otti kohtalonsa omiin käsiinsä. Suomi astui muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana. Tätä päätöstä koko Suomen kansa tänään juhlii!

Arvoisat kuulijat
Suomen kansa on antanut kalliin uhrin itsenäisyytensä säilyttämiseksi. Rintamalla, talvi- ja jatkosodassa menehtyi lähes 74 000 suomalaista ja 270 000 haavoittui. Meidän tulee antaa arvostuksemme sotatoimissa ja kotirintamalla palvelleille naisille ja miehille, jotka tuolloin Suomen historian vaikeimpina hetkinä seisoivat suojaamassa kotejamme. He ovat kantaneet isänmaamme puolesta raskaan taakan. Velka, jossa olemme silloisille sukupolville, on mahdoton maksettava. Kunnioitus ja arvostus ovat vähintä, mitä voimme heille osoittaa. Arvoisat Sotiemme veteraanit, isänmaamme vartijat te olette Suomen kunniakansalaisia.

74 vuotta sitten oli talvisotaa käyty viikko. Ensimmäiset puumalalaiset sankarivainajat talvisodassa kaatuivat joulukuun puolivälin jälkeen ja koko joulukuussa heitä oli 3. Suurimmat taistelut joissa kaatui eniten puumalalaisia oli talvisodan viimeiset päivät v. 1940 ja jatkosodan v. 1944 kesän taistelut. Kaikkiaan puumalalaisia kaatui 250 joista tähän sankarihautausmaahan on haudattu 231. Sota oli nuorten miesten taistelua siitä kertoo myös nämä sankarihaudat joissa vanhin sankarivainaja on 45 vuotias nuorimmat alle 20 voutiaita.
Suomi säilytti itsenäisyytensä juuri uhrautuvien sotilaidemme ja neuvokkaan johdon ansiosta kuitenkin vastassa oli ylivoima jonka olisi luullut pystyvän voittoon. Jokaisen sankarivainajan uhri on ollut erittäin arvokas isänmaallemme ja niille perheille joita uhraus kosketti.

Olen pohtinut ajatusta mitä heidän elämänsä olisi ollut jos he olisivat saaneet elää. Tätä ajatusta on laittanut miettimään oma elämä veteraanin lapsena. Oma isäni oli Lapin sodassa ja siellä eräänä tehtävänä oli lastata ammuksia junanvaunuun. Komppania oli jaettu kahteen osaan jotka vuorottelivat lastauksessa. Yhtenä päivänä tapahtui onnettomuus jossa toinen puoli ammuslastaajia kuoli ammuksia lastattavan junanvaunun räjähtäessä. Tämä tieto että isäni olisi voinut olla tuossa joukossa on puhutellut – suhtautuu elämään lahjana – jos toisin olisi käynyt en olisi tässä vaan jonkun muun sankarivainajan, joka ei olisi kaatunut, niin hänen poikansa voisi pitää tätä puhetta sijastani. Vastaavia kertomuksia on useita muitakin.

Kyösti Kallio presidenttinä kehotti kansalaisia rukoilemaan Jumalalta varjelusta Suomen kansalle. Jumala salli sodan ja ankarat rauhanehdot mutta itsenäisyys säilyi. Olemme eläneet rauhanaikaa pian 70 vuotta. Tänä aikana on kansamme hyvinvointi noussut korkealle tasolle.

Arvoisat kuulijat
Tänään ollaan tilanteessa jossa tehdään yhteiskunnassa rakenteellisia uudistuksia jotta voimme säilyttää tämän hyvinvoinnin. On tärkeää pitää huolta heikoimmista jotka eivät itse jaksa tai pysty kantamaan huolta hyvinvoinnistaan. Yhteiskunta on niin vahva kuinka se huolehtii heikomistaan. Tänä päivän tarvitaan ns. talvisodan henkeä ja kaveria ei jätetä ajattelua jotta voimme selviytyä.
Toivotan kaikille Jumalan siunausta ja hyvää Itsenäisyyspäivää

Kuva: Elvi Köpman