Tiistai 5.10.2010
Eilinen tieto maakuntakaavan hyväksymisestä poistamalla neljä kaupansuuryksikköä kaavasta on vienyt pohjan maakunnalliselta päätöksenteolta.
Tulee mieleen kymmenkunta vuotta sitten Puumalassa tapaus jossa vapaa-ajan asukas halusi muuttaa vapaa-ajanasunnon vakituiseksi asunnoksi. Tuolloin lupa piti hakea ympäristökeskukselta. Puumalan kunnanhallitus puolsi hakemusta mutta ympäristökeskus epäsi luvan vedoten mm. hankalaan tieyhteyteen. Kyseinen muutoskohde sijaitsi Niinisaaressa lossin takana tosin erillään varsinaisesta Niinisaaren kylätaajamasta. Mielestäni tuo päätös tuolloin oli kohtuuton ja heitti epäilyksenvarjon vakituisille asukkaille - asummeko paikassa johon nyt ei enää saisikaan asettua vakituisesti asumaan. Tämän jälkeen laki muuttui ja kunta on voinut itse päättää lomarakennuspaikan muuttamisesta kaavassa vakituisen asunnon paikaksi tai vapaa-ajanasuntojen muuttamisesta vakituiseksi asunnoksi. Päätökset joissa lupa on myönnetty ei ympäristökeskus ole käyttänyt oikeutta valittaa niistä.
Paikallinen päätöksenteko tuntee hyvin paikalliset olosuhteet ja vastaava käytäntö tulisi olla myös maakuntakaavan hyväksymisen kohdalla. Valmistelussa otetaan paikalliset tarpeet huomioon ja ympäristöhallinnolta voidaan siinä vaiheessa saada se tieto jonka he kaavalta vaativat.
Nyt hyväksytyssä kaavassakin ympäristöhallinnolta oli saatu ohjeita kaavan laatimiseen ja sama taho ei hyväksy lopullisesta kaavaa on varsin erikoinen yhtälö.
Olisiko vapaa-ajan asukkailta jotka tulevat Etelä-Savon ulkopuolelta perittävä vero/tulli jolla rahoitettaisiin ilmastonmuutoksen torjuntaa. Etelä-Savon omien asukkaiden puolesta metsät hoitavat ilmastotalkoot puolestamme.
Maalaisjärki kunniaan - toisin taitaa olla katoava luonnonvara nykyisellä kehityksellä.
